Anterior knee pain ja kinesioteippaus

05.09.2010 - 21:51 — mg

Osallistuin viime viikolla Turun yliopistollisen keskussairaalan ortopedian klinikan polviyksikön järjestämään Anterior Knee Pain -teemailtaan. Tilaisuudessa paneuduttiin polven etuosan kiputiloihin sekä niiden hoitoon ja hoitoketjuun. Ortopedian erikoislääkäri Ari Itälä kertoi polven etuosan määrittämättömän kipuoireilun yleistyneen vauhdilla: Turun alueella polvikivuista kärsiviä ihmisiä on kahden vuoden seurantatutkimuksen tuloksista suhteutettuna jopa 12.000. Suurimmat polven etuosan kipuoireilusta kärsivät ikäryhmät ovat 18-26 vuotiaat sekä 40-55 vuotiaat. Lisäksi urheilussa polven etuosan kipuilua esiintyy merkittävästi, jopa neljänneksellä urheilijoista. Polvikipujen taustalla on usein rasitus yhdistettynä johonkin biomekaaniseen ongelmaan, joka johtaa poikkeukselliseen kuormitukseen nivelessä. Polvikipujen hoidossa Itälä korosti konservatiivisen hoitolinjan eli aktiivisen ja asianmukaisen fysioterapian hyvää hoitovastetta: jopa 82-87% potilaista hyötyy ohjatusta fysioterapiasta. Määrittämättömän polven etuosan kipuilun kirurgisen hoidon vasteesta ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä.

Fysioterapeutti Anne Hietanen TYKS:n kirurgisesta sairaalasta kertoi polvikipupotilaiden akuuttivaiheen harjoittelusta ja korosti tässä yksilöllisesti laaditun harjoitusohjelman merkitystä. Esimerkiksi kuitenkin polven loppujousto sekä alaraajaliikeketjun hallinta on ensiarvoisen tärkeää. Fysioterapeutti Pia Kalpamaa TYKS:n fysiatrian poliklinikalta puolestaan pureutui kroonistuneiden polvikipupotilaiden hoitolinjoihin ja painotti hallitun toiminnallisen harjoittelun sekä kivuttomien harjoitteiden merkitystä. Myös erityisesti lantion alueen hallinta sekä lihastasapainon merkitys korostuu polvikipupotilaiden kohdalla. Fysioterapeutti Mikko Poutiainen Askelklinikalta muistutti taas nilkan ja jalan asennon merkityksestä kyseisen potilasryhmän kohdalla. Koko alaraaja varpaista keskivartaloon on yhtenäinen toimintaketju, jossa yksi pienikin muutos tai virheasento heijastuu aina myös muihin niveliin ja kudoksiin.

Yksi asia, jonka kaikki tilaisuuden puhujat esityksissään polven etuosan kipuilusta ja sen hoidosta mainitsivat, oli kinesioteippaus. Kinesioteippaus sai kiitosta toiminnallisuudestaan sekä kipua lievittävistä ja proprioseptisista ominaisuuksistaan. Jokainen luennoitsija näki kinesioteippauksen erityisen käyttökelpoisena apuna polvikipupotilaiden hoidossa ja korosti teippauksen avulla saatavaa hyötyä kivuttomien ja hallittujen harjoitusten luonnistumisesta. 

Itse käytän kinesioteippausta hyvin paljon juuri polvikipupotilaiden parissa. Teippaustulokset ovat olleet todella rohkaisevia ja asiakkaiden oireita helpottavia. Kipua on saatu lievitettyä selvästi ja tätä kautta särkylääkkeiden käyttöä vähennettyä. Harjoitteet ovat kinesioteipin avulla onnistuneet paremmin ja näin alaraajan ja lantion hallinnassa on tapahtunut edistymistä. Kinesioteippaus painottuu näissä tapauksissa usein polven alueelle, jossa painetta pyritään teipin kautta lievittämään ja polvilumpion liikettä ohjaamaan. Aina kuitenkaan polvikipupotilailla ei teippaus polven alueelta tuo haluttua tulosta: joskus nilkan tai lantion alueen teippaus, reiden teippaus tai polven yliojennusta estävä polvitaipeen teippaus tuo parhaan tuloksen.

Kuten aina polvikipupotilaan hoidossa myös kinesioteippauksessa huolellinen ja yksityiskohtainen asiakkaan tutkiminen antaa pohjan parhaalle mahdolliselle hoitotulokselle.